Tytöt 2002 Kouvot-turnauksessa

19.11.2012


LePyn T2002-ryhmä kasvoi ainakin vuoden ensimmäisessä matkaturnauksessaan Kouvolassa.

 

 

Joukkueen ensimmäinen yhteinen matkaturnaus Kouvolaan oli todellinen onnistuminen. Joukkueessa oli mukana 13 pelaajaa ja 3 valmentajaa. Lisäksi paikan päälle saapui päivittäin iso kannustusjoukko pitämään huolta joukkueen tsemppaamisesta.

Matkustimme Kouvolaan bussilla yhdessä kolmen muun LePyn joukkueen kanssa. Turnausinnostus näkyi jo bussissa, ja bussikuskilla oli kestämistä.

Kouvolassa majoituimme koulun lattialla juhlasalissa yhdessä B-tyttöjoukkueen kanssa. Verhon takana majoittui kolme Helsingin NMKY:n joukkuetta, joten yksityisyydestä ei ollut puhettakaan. Se ei tosin häirinnyt ketään muuta kuin joukkueen valmentajia. Pelaajat nukkuivat yöt sikeästi kumipatjat naristen unilelut kainaloissaan.

Ruokailut tapahtuivat Mansikka-ahon koululla, johon käveltiin neljästi päivässä pari kilometriä suuntaansa. Pipot päässä ryhmä tallusti syömään välillä vähän arveluttavaakin ruokaa.  Joukkue kuitenkin söi esimerkillisesti, mikä takasi energian riittämisen raskaan kolmipäiväisen turnauksen ottelutahtiin.

Turnausdisco järjestettiin lauantai-iltana ja toki sinnekin lähdettiin joukkueena. Etukäteen harjoiteltiin askelkuviot sekä cat walk -kävelyt. Joukkueen valmentajat Sofia ja Rosa ohjasivat ja auttoivat viimeisimpien muuvien hiomisessa, jotta tytöillä olisi kenttä hallussa myös discossa. Ja niinhän se olikin.

Turnauksen ottelut pelattiin majoituskoulun vieressä olevassa salissa Urheilupuiston koulussa. Peliaika oli lyhyt 4 x 5 minuuttia. Jokainen pelaaja pelasi toki joka ottelussa, mutta kovin lyhyeksi jäi jokaisen peliaika lyhyellä peliajalla.

LePyn kohtasi lohkossaan kolme joukkuetta. Perjantaina vastaan asettui Hongan vuotta nuorempi joukkue. Ensimmäiset 3 minuuttia LePy ihmetteli vastustajan taitavuutta, mutta sitten peli otettiin haltuun. Honka kaatui reippaasti lukemin 17-38, ja ensimmäinen turnausvoitto oli taskussa.

Lauantaiaamuna vastaan asettui HNMKY Pakila. HNMKY:n joukkueessa pelasi pitkä ja taitava tulevaisuuden lupaus, joka hallitsi korin alusta molemmissa päissä. LePy taisteli kuitenkin joukkueena, ja ottelu eteni jatkoajalle. Sudden death -menetelmällä pelattu jatkoaika tarkoitti, että ensimmäisen korin tehnyt joukkue voittaisi ottelun. Aloitushypyn hävittyään LePy riisti pallon vastustajalta ja lähti hyökkäämään. Pallo kiersi pelaajalta toiselle, kunnes ensimmäinen ratkaisuyritys lensi ilmaan. Lähes kaikki jännittivät, menisikö pallo koriin, mutta Sofia Lassila seurasi tilannetta, otti levypallon ja teki näyttävän korin. LePy oli voittanut ottelun.

Iltapäivällä vastaan tuli EBT. Kaikki lohkon ottelut olivat olleet tiukkoja, joten tiedossa olisi jälleen trilleri. LePy johti ottelua aina viimeiseen sekuntiin asti. Vastustaja sai kuitenkin vielä mahdollisuuden, kun jäljellä oli sekunti peliaikaa. Pidempää sekuntia ei taida elämässä olla kuin odottaa laskeutuuko pallo koriin vai meneekö se ohi. Ja ohihan se meni. LePy oli voittanut lohkonsa.

Sunnuntaina edessä oli semifinaali Wartti Basketia vastaan. Aamusta asti LePy oli jännittänyt, miten pelit menee. Ruoka ei oikein maistunut aamiaisella, ja osa murehti mitä tapahtuisi jos vaikka hävittäisiin.

Valmentajat tekivät kaikkensa jännityksen laukaisemiseksi. Kerrottiin vitsejä, juostiin lenkkiä, ja käytiin läpi ottelun saloja. Mikään ei kuitenkaan auttanut. Jännitys näkyi kentällä, eikä pallo meinannut mennä koriin, ei läheltä eikä kaukaa. Ottelu päättyi Wartin kolmen pisteen voittoon, ja LePy eteni pronssiotteluun.

Turnauksen viimeisessä ottelussa oli ilmassa yliyrittämistä. Jokainen halusi mitalin. HNMKY:n tutuksi tullut tulevaisuuden lupaus oli kuitenkin tällä kertaa ohittamaton, ja pronssimitalit matkasivat Helsinkiin.

Mitä LePylle jäi käteen? Mieletön kokemus, josta on varmasti hyötyä tulevaisuudessa. Joukkue ei ole koskaan ollut mitalipeleissä ja kokenut vastaavaa jännittämistä. Joskus sekin on koettava. Ensi kerralla olemme jo kokeneita mitaliehdokkaita.

Ja se taistelu, niin se taistelu, jota tullaan näkemään vielä pitkään.  Sellaista ei ole kentällä ennen nähty. Oli pallo sitten ilmassa, maassa tai vastustajan kädessä, niin ME halusimme sen. Ja ME otimme sen.

Entä sitten kentän ulkopuolella? Erittäin vahva ja itsenäinen joukkue, joka kasvoi vähintään vuoden yhdessä viikonlopussa. Se kaikki mitä opimme kentän ulkopuolella ei välttämättä näkynyt pelissä tai kotiin tultaessa vielä kotona. Mutta se kantaa tätä joukkuetta ja näitä nuoria vielä pitkään. Valmentajatiimimme jäsenet Rosa ja Sofia tekivät upeata työtä tyttöjen kanssa. Jatkossa joukkueen voi jättää täysin näiden kahden harteille.

Ja entä minä sitten. Kylmät väreet viiltävät läpi vartalon kun muistelen mennyttä viikonloppua. Se oli mieletön. Meidän jengi on ihan mahtava. Joukkue on täynnä erilaisia yksilöitä, mutta on kuitenkin joukkue – niin kentällä kuin kentän ulkopuolella. Olen todella ylpeä joukkueestamme. Ja lupaan teille, että näistä tytöistä kuullaan vielä!

Viikonlopun yhteenveto:

Nousussa

  • taistelutahto
  • turnausdisen askelkuviot   

Laskussa

  • kumipatjat
  • yli 50-vuotiaat miesskriinaajat
  • turnausruoka ja vatsatauti

Marika