Never give up! Orangemen taistelee

5.12.2012


LePy Orangemenin taustajoukkoihin kuuluva Veikko Rantio kertoo, mitä joukkue on viime aikoina tehnyt.

Never give up! Noin sanotaan englantia puhuvissa maissa, ja aika paljon varmaan muuallakin.

Suomessahan sanotaan usein tuota samaa tarkoittaen, että pure hampaasi yhteen, äläkä anna periksi. Tätä sanonnan henkeä valmentajat yrittävät iskostaa yksittäisten urheilijoiden, ja erityisesti palloilujoukkueiden jäsenten mieliin: niin kauan painetaan täysillä, kunnes loppuvihellys kuuluu. Ollaan häviöllä sitten vaikka sata pistettä, niin yrittämistä ei lopeteta. Periksi antaminen ei ole urheiluhengen mukaista, eikä edes sääntöjenkään sallimaa useimmissa lajeissa.

 

LePyn miesten joukkue, Orangemen, pelaa nyt kuudetta kauttaan 3-divisioonassa. Monena vuonna olemme kuuluneet sarjan kärkikastiin, ja parina keväänä oltiin jopa 2-divisioonan nousukarsinnoissa. Kahtena viime kautena on kuitenkin sijoitus sarjassa ollut enempi siellä häntäpäässä. Eteläisen alueen 3-divarissa pelaa tällä kaudella 23 joukkuetta kahteen samantasoiseen lohkoon jaettuna. On tietysti luonnollista, että joukkueiden keskinäiset voimasuhteet muuttuvat vuosien mittaan. Tällä tasolla esimerkiksi yhdenkin pääsarjakokemusta omaavan pelaajan saaminen joukkueeseen saattaa vahvistaa sen iskukykyä melkoisesti.

 

Syksyllä 2011 Orangemen-nimen omaksunut LePyn miesten joukkue koki silloin kauden alkajaisiksi melkoisia menetyksiä pelaajarintamalla. Useita kokeneita, tehotilastojen kärkipään pelureita lopetti peliuransa tai siirtyi muihin seuroihin. Tänä syyskautena miesvahvuudesta ovat ainakin toistaiseksi puuttuneet pitkän linjan LePyläiset Markus Konkari, Mikko Eloranta ja Joonas Sarasti sekä tuoreempi tulokas Jonatan Lygdman, joka viettää vaihto-oppilasvuotta Amerikassa. Vaikka uusia pelaajia onkin saatu täydennykseksi, niin mitenkään hirmu isolla miehityksellä peleihin ei yleensä ole päästy. Viime kaudella matsit vedettiin keskimäärin 7,7 pelaajalla, ja tällä kaudella sama tahti näyttää jatkuvan. Parin pelin loppuhetket onkin jouduttu vetämään viidellä pelaajalla, kun loukkaantumiset ja virhetilin täyttyminen ovat harventaneet jo valmiiksi vähälukuista pelaajistoa.

 

Orangemen-lippua ovat viime ajat pitäneet pystyssä lähinnä vanhat konkarit (iät noin 25 tietämissä) Antti Karppinen, Nikke Rantio, Robin Ranta, Olli Torkkeli, Harri Kannelsalo ja Jaakko Hyytiäinen. Riveihin taas välivuoden jälkeen palannut Aleksi Kähärä on ehtinyt peleihin hieman harvakseltaan. Myös LePyn omat A-juniorit Rahand Omar ja Tommi Hytönen ovat ehtineet mukaan valitettavan harvoin. Siksipä ensiarvoisen tärkeässä roolissa ovatkin olleet tämän syksyiset uudet tulokkaat, Jarno Karppanen, Marko Raatikka, Kalle Narinen ja Joni Lahtinen. Tälle tasolle valmiita, kovia pelimiehiä kaikki. Miehistöpulaan on helpotusta luvassa, kunhan saadaan Elorannan Mikko Englannista takaisin Suomen kamaralle. Markus Konkari ja toivottavasti joku muukin vanha LePyläinen saadaan mahdollisesti vielä palaamaan tositoimiin täksi kaudeksi.

 

Sitten takaisin päivän pääteemaan, never give up. Orangemen on toistaiseksi voittanut neljä kauden yhdeksästä ottelustaan. Kolmessa tapauksessa näissä voitto-otteluissa ollaan oltu jossain vaiheessa jo toistakymmentä pistettä tappiolla, ja mahdollisuudet voittoon ovat näyttäneet erittäin epätodennäköisiltä.

 

HNMKY Yökoripallo repäisi 0-13 johdon omassa kotisalissamme Leppävaarassa. Puoliajalle mentiin yhdeksän pisteen tappioasemassa. Neljännen jakson alussa oltiin vielä kahdeksan pistettä häviöllä. Mutta viimeisen jakson taistelu tuotti tulosta, ja LePyn voitto kirjattiin lukemin 57-52.

 

Los Pakilas Lakers aloitti Malmin palloiluhallissa vahvasti, ensimmäinen kymmenminuuttinen heille 15-7. Toisen neljänneksen alku oli täydellistä pakilalaisten hallintaa, ja tilanne oli jo 24-9 eli oltiin jo 15 pistettä tappiolla ennen kuin LePy pääsi vauhtiin. Toiselle puoliskolle lähdettiin vielä kuuden pisteen takaa-ajoasemasta, mutta 11-28 jaksolukemat siivittivät Orangemenin yhdentoista pisteen karkumatkalle. Lakers kiri vielä loppuhetkillä kolmen pisteen päähän, mutta sen lähemmäksi eivät enää onneksi päässeet. Hurja taistelumatsi ja maukas vierasvoitto LePylle 57-60.

 

Malibu, tuo taitavia ja kokeneita entisiä LePyläisiä vilisevä, nykyisin kolmosdivisioonan kärkisijoilla viihtyvä kokoonpano, jäi yllättäen alussa hieman jälkeen, ja puoliajalle mentiin LePyn johtaessa vielä niukasti 30-28. Kolmannella jaksolla näytti jo siltä, että selviää miksi Malibu on hilannut itsensä sarjataulukossa kuusi - seitsemän pykälää LePyä korkeammalle. Malibu taitaa olla niitä harvoja joukkueita, joissa on massaa ja kokoa enemmän kuin Orangemenillä, mutta niinpä vaan isoimmatkin Malibu-pelaajat olivat mukana nopeiden hyökkäysten vyöryssä. Vastustajamme karkasi jo sitten peräti 16 pisteen karkumatkalle. Mutta niin vain LePyn sitkeä kiri, ja hyvin uponneet kolmoset, veivät joukkueemme 72-71 voittoon. Ottelun viimeisellä sekunnilla Malibu-ikoni, ex-LePyläinen Lauri ”Late” Lamminranta pääsi vielä vapaaheittoviivalle yrittämään ottelun viemistä jatkoajalle. Ensimmäinen vapari sujahti varmasti sukkaan, mutta LePyn onneksi viimeinen heitto ponnahti korirenkaasta ulos, ja näin kauden makein voitto oli tosiasia.

 

Never give up! Aiheeseen liittyviä sitaatteja netissä:

http://inspirationalquote.blogspot.fi/2009/02/never-give-up-quotes-iii.html

 

Orangemen-joukkueen kuulumisia voi seurata myös blogistani:

http://vekaran.blogspot.fi/

 

Veikko Rantio