LePy T04 Turun JBT-turnauksessa 4. - 5.5.2013

7.5.2013







Tytöt 2004 kävi ensimmäisessä matkaturnauksessaan Turussa, ja kivaa oli!

Turun viikonlopun odottelu sujui suuressa jännityksessä: sekä tytöt että turnauksen käytännön järkkääjät Minna ja Tuija olivat pappia kyydissä ensimmäistä kertaa. Varustelistan pohja ja monta muuta vinkkiä kaivettiin varttuneempien LePy-jengien menneiden turnausten vanhoista Nimenhuuto-viesteistä, kiitos vaikkapa T02:sten Seppälän Petrille! Varoitusta yön pimeydessä narisevista kumipatjoista emme kylläkään ottaneet riittävän tosissamme...

Etukäteen jännitettiin lähinnä sitä, miten tokaluokkalaisten tyttöjen yhteinen yö poissa kotoa tulisi sujumaan - koti-ikäväfiiliksen kun tiedetään olevan tarttuvaista sorttia. Mutta huoli oli turha: kunhan viimeisetkin pääsivät uneen noin klo 23.15, niin tytöt malttoivat posottaa lähes keskeytyksettä kuuteen asti. Eikä kenenkään silmissä näkynyt vähääkään haikeutta.

Turnauksessa päästiin pelaamaan neljä peliä tuttuja pääkaupunkiseudun joukkueita vastaan. Varsinkin lauantain matseissa LePyn tytöt näyttivät tiikerin otteita: riuhtoivat kiistapalloja ja purjehtivat kuljettaen läpi hölmistyneen puolustuksen. T04:n varmasti kaikkien aikojen paras peli oli se lauantain ensimmäinen, joka hävittiin vain niukasti 4:llä korilla lopulta koko oman kilpasarjan hopeamitaleille päätyneelle joukkueelle (HNMKY white). Vastassa oli muitakin kovia joukkueita, joten jengimme hienoista esityksistä huolimatta kärsimme peleissä tappiot. Saimme jopa vastustajien vanhemmilta palautetta siitä, kuinka paljon tyttöjen peli oli talven aikana kehittynyt.

Lauantai-illan ja sunnuntaiaamun pelien välillä oli tasan 13 tuntia, joten sunnuntaina alkoi jo turnausväsymys painaa jaloissa. Etenkin aamun pelissä tsemppi oli vielä kova, mutta molemmat sunnuntain pelit päättyivät selkeisiin tappioihin. Kyllähän se vähän mieltä masensi, ettei yhtäkään voittoa tullut vaikka yritys oli niin kova, mutta peliesitykset olivat todella hienoja ja tunnelma hyvä, joten tappioista toivuttiin nopeasti, ja katseet suunnataankin nyt elokuun EHBT-turnaukseen.

Turnauksessa ei järjestäjien puolelta yllättäen jaettukaan tsempparipalkintoa. Ihana Ella-valmentaja kuitenkin ymmärsi palkinnon tärkeyden tytöille ja kaivoi omasta eväslaukustaan herkut kunkin pelin tsempparille. Jengimme sai kevään mittaan rinkiin myös toisen valmentajan, Hempan. Ja etenkin Turussa oli nähtävissä, mikä stara Hempasta on tytöille tullut: kun hotellissa yöpynyttä Hemppaa tiedettiin odottaa majoituskoululle, ei tytöille ollut mikään ongelma vartoa varttia rappukäytävässä että saisi olla eka joka Hempan näkee. Mimma kesti esimerkillisesti siippansa suuren suosion.

Turnauksen lopussa kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tätä lisää. Tytöt oppivat tuntemaan toisiaan ja joukkueen aikuisia ja hitsautuivat yhteen joukkueena. Kysyttäessä mikä turnauksessa oli parasta, 8-vuotiaan Essin ei tarvinnut hetkeäkään epäröidä. ”PELAAMINEN!” tuli vastaus viipymättä. Turkuun matkanneista vanhemmista saatiin mahtava kannustusjoukko tyttöjen matseihin. ”Kädet ylös”, ”näe pallo” ja ”me hyökätään” –iskulauseet raikuivatkin tasaiseen tahtiin asiantuntevasta katsomosta. Totesimme myös, että joka joukkueella kiertävät aika samansisältöiset loppuhuudot ja äidyimme keksimään uusia. Mieleenpainuvin oli ehkä ”Tulos oli syvältä, mut äidit näytti hyvältä!”

Kaikilla oli siis Turussa ikimuistoinen ja mahtava viikonloppu. Kehut ja suuret kiitokset mahtavasti pelanneille tytöille, Ellalle ja Hempalle, kannustusjoukoille sekä myös kotiinjääneille vanhemmille, jotka tohtivat laskea lapsensa matkaan.

Tätä lisää! Go LePy!