Turnaukset

T97 Norrköpingissä pääsiäisenä 2010

Menomatka sujui laivalla ja bussilla kätevästi. Tytöt saivat kierrellä Norrköpingin keskustassa ja käydä vähän shoppailemassa (NewYorker oli suosittu shoppailupaikka, sieltä taisi melkein jokainen ostaa jotain). Sieltä siirryimme sitten turnausjärjestäjien kyydeillä Bråvallaan.

Osa porukasta lähti käymään kaupassa hakemassa iltapalatarjoilut, kun ne eivät kuuluneet turnauspassiin. Banaania, leipää + lisukkeita ja jogurttia siis kului aika kiitettävästi joka ilta. Banaani on best! Paluumatka koko porukka pummilla ratikalla, mutta tällä kertaa kuskin luvalla. Ruotsin rautatiet siis toimivat myös kiitettävästi reissumme sponsoreina J.

Tytöt saivat kokeilla kasarmiasumista.

Tästä näkee että on kyseessä tyttöjoukkue.

Kasarmilla oli varattuna kaksi huonetta, joissa kummassakin oli neljä kerrossänkyä ja yksi ”yksissä tuumin” jostain huoneesta ”lainattu” sänky (kisajärjestäjät olivat huomioineet yhden liian vähän).

Kenkiä oli oven edusta täynnä ja muuta tavaraa sitten huoneen lattia. Kaikki kuitenkin aina löysivät omansa. Tunnelma oli tiivis, ja juttu lensi varsinkin aina silloin kun piti ruveta nukkumaan. Tytöillä on niin hyvä huumorintaju ja hauskat jutut! Pullonpyöritys oli vuorossa yhtenä iltana ja siellä tuli julki kaikki mahdolliset salaisuudet. Suihkut herättivät alkuun kauhistusta, mutta se meni äkkiä ohi. Erityistä mielenkiintoa herätti pisuaari :)

Valkkujen kisakynnet.

Ensimmäinen matsi päättyi voittoon. Pyysin Siniltä kommentteja, ja vastaus oli erittäin urheiluruutumainen: ei mitään kommentteja. Tämä johtui kyllä siitä, että kädessäni oli myös videokamera ja näytin siis oikealta Urheiluruudun toimittajalta. Sain asiaan varmuuden, kun seuraava Sinin ja Emilian kommentti aikaisen aamumatsin jälkeen oli, että "olisi siis pitänyt sittenkin laittaa ripsaria".

Sammutettuani kameran sainkin jo peliin liittyviä kommentteja. Pelipallo on kuulemma tosi huono ja pitää toivoa, että siihen totutaan nopeasti. On liian kova ja pomppii kauheasti, vaikea hallita ja rankaisee heti jos heitto ei ole hyvä. Lohkon muut vastustajat on analysoitu, ja lohko on ihan voitettavissa. Prässipeli ei tytöiltä ihan ollut kuosissaan, vaan tytöt unohtivat mitä oli sovittu, koska Sini joutui käyttämään valmentajaääntään ja muistuttamaan, että "missä me ollaan - ei voi jäädä nukkumaan". Korin jälkeen tytöt taisivat olla niin täpinöissä, että he lähtivät kuin joku Töölöstä juoksemaan omaan päähän ja vetivät sitten täyskäännöksen kuin muistivat, että pitikin prässätä.

Toinen peli alkoi varsin mukavasti, ja vastustajat saatiin pidettyä aika pitkään nollilla. Varsinaisesti ei ollut missään vaiheessa hätää, kun ero oli kuitenkin pisteissä koko ajan sen verran suuri. Peli pyöri paikoitellen ihan hyvinkin ja liikettä syntyi ja sitä myöten joukkueena hyviä suorituksia. Välillä oltiin taas hieman kohmeessa, ja vastustajalla oli turhia avoimia paikkoja, joita se ei onneksi saanut paremmin hyödynnettyä. Prässi oli ehkä asteen verran parempaa, koska ainakin kerran (Sinin pienestä vihjeestä tuomarille) ei vastustaja 5 sekunnin aikana päässyt päädystä irti. Mutta nukahduksia sattui edelleen.

Tavoilleni uskollisesti olin hakemassa Siniltä kommenttia pelin jälkeen, ja se onnistuikin astetta helpommin, kun jätin suosiolla kameran pois päältä. Peli oli kuulemma ihan ok kunhan vaihtoi aina 5 kerralla. Pysyi siis jotenkin pakka paremmin kasassa. Sinin valmentajaäänen käytöstä tehty huipputieteellinen syväanalyysi tosin kiistatta osoittaa, että parantamista on tehtävä kovempien vastustajien varalta jatkopelejä silmällä pitäen. Tänään oli vielä edessä T95-matsin kannustushommat johon oli kaikki osallistumassa.

Turnaussitoutumista osoittaen valmentajat olivat todistettavasti lakanneet kyntensä LePy-oranssilla erittäin tyylikkäiksi. Tämän viimeistään piti saattaa vastustajat kauhun partaalle, kun LePyn naistiikerit lähtivät tavoittelemaan kolmatta turnauspelivoittoaan.

Kaikki alkulohkon pelit olivat voittoisia ja lohkovoitto oli siis tuloksena. Neljännesfinaalin matsi olikin järjettömällä aikataululla tunnin päästä viimeisestä lohkopelistä, joka oli vielä kaikkein tiukin. Pelipaikkaakin piti vaihtaa ja eikun suoraan lämmittelemään.

Ja niin siinä vaan sitten kävi. Puoliajalla oli tilanne vielä 13-14 ja kaikki oli mahdollista. Sitten vain alkoi ilmeisesti virta loppua, kun pallo lipsui käsistä eivätkä hyökkäykset oikein saaneet vauhtia. Tiukka päivä alkoi verottaa, energiataso tipahti, väsy painoi jne. Mutta ennen kaikkea vastustajat taisivat haluta palloa enemmän. Jos hyökkäykset päätyvät pallon menetykseen ja vastustajalla taas eivät niin pikkuhiljaa eroa alkaa tulla. Niinpä se ero olikin jo 3. erän jälkeen 12 pistettä. Sama tahti jatkui muutamaa pientä ryntäystä lukuun ottamatta ja lopputulokseksi siis jäi 21-37 eli 16 pistettä vajaa.

Suurkiitokset kuitenkin tytöille turnauksesta - oli ilo katsella paikalta pelejä, ja enemmänkin olisi maistunut, mutta jäipähän jotain hampaankoloon. Ja suurkiitokset Sinille ja Emilialle jotka jaksoivat potkia tyttöihin vauhtia uudestaan ja uudestaan. Heillekin olisin kernaasti suonut enemmänkin menestystä. Kiitokset Maritalle joka on hoivannut omalta osaltaan tyttöjä ehkäpä ankarissakin kasarmioloissa ja järkkäillyt kyytejä ja eväitä.

Kaiken kaikkiaan saldo oli kuitenkin hyvä eli 4 voittoa ja yksi tappio. Pisteitä tehtiin yhteensä 158 ja sijoitus oli siis 5-8.

Ja paluumatkalle jäi kuitenkin hieman energiaa diskoa varten.

Rami Talme