Kuukauden LePyläinen

Elvytämme vanhan LePyläisten esittelyperinteen.

Tällä kertaa esittelyvuorossa on Vuoden Hela Marianne Saarinen eli Svenski.

Toukokuussa esittelimme LePyn uuden valmentajan Anssi Kousan.

Marianne Saarinen eli Svenski pelaa LePyn Heloissa.

Vuoden 1979 kesäleirillä asuttiin teltoissa.

Vuoden 1980 kesäleiriltä.

Helat vastaan Herkkusienet 2010.

Heloilla on aina hyvä tsemppi.

Ja otteluissa on hauskaa!

 Tällä kertaa esittelemme Vuoden Helan Marianne Saarisen eli Svenskin.

Marianne kertoo korisharrastuksestaan näin:

"Asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Lintuvaarassa Sinirinnantiellä. Kävin Lintuvaaran kansakoulun, sieltä siirryin Leppävaaran yhteiskouluun ja myös lukion kävin Leppävaarassa. Svenski-nimi on lyhenne sukunimestäni.

Koripalloharrastukseni alkoi, kun syksyllä 1971 korista pelaava hyvä ystäväni Tiina Koskinen ehdotti, että lähtisin mukaan harkkoihin. Olin silloin 12-vuotias. Menimme Tiinan polkupyörällä Mäkkylän kansakoululle, Tiina ajoi ja minä istuin pakkarilla. Muistan vielä hyvin hiekkatien rahinan, hämärtyvän illan ja pienen jännityksen tulevasta.

Tennarit jalkaan ja saliin – salissa oli paljon tyttöjä ja yksi pitkä mies. Tiina kertoi miehen olevan mukava ja nimeltään Kalle. Kalle toivotti minut tervetulleeksi ja laittoi heti tositoimiin eli ”leijappia” harjoittelemaan.

Toisilla tytöillä kädet, jalat ja pallo työskentelivät sulassa sovussa, mutta minulla oli täysi työ saada pyhä kolminaisuus toimimaan toivotulla tavalla – pallo käsiin oikealla hetkellä, pari askelta, ponnistus ja heitto – askeleita oli joko liikaa tai liian vähän, ja pallo meni minne sitä huvitti. Tiina lohdutti, että kyllä se alkaa sujua, kun vähän harjoittelee. Harjoittelimme heti alkuun myös heittoa, ja Kalle näytti kuinka pallosta pidetään kiinni ja miten kauniisti ranne taipuu ja sormet osoittavat korille.

Pelasin junnuissa 12-vuotiaasta alkaen. Kalle Lundsten oli aluksi valmentajamme. Myöhemmin meitä valmensi myös Timo Sorjonen (1976), kanadalaiset Beatrice ja Bill Warren (1977 - 1978) ja Kalle taas ainakin vuonna 1979, Kride eli Christian Öhman ja Teppo Salmikivi vetivät treenejä (en muista olivatko he virallisesti valmentajiamme) ja 1986 valmentajana oli Jari Salo.

Tärkein asia mitä opin valkuilta on, että aina pelataan niin hyvin kuin osataan eikä koskaan luovuteta. Koris on joukkuepeli, jossa joukkue voittaa tai häviää.

Junnuvuosien parhaita muistoja ovat kesällä Nuuksiossa Solvallassa pidetyt korisleirit, joihin kuului mm. kello 8.00 aamulenkit lähinnä vuoristorataa muistuttavalla pururadalla ja juokseminen ylös rannasta tulevia jyrkkiä portaita. Aamulenkeistä alkoi leirin aikana jopa pitää ja portaat muuttuivat vähemmän pitkiksi ja jyrkiksi. Yhtenä kesänä, taisi olla kesä 1978 tai 1979, nukuimme vintillä koko jengi ja kerroimme illalla kummitusjuttuja niin elävästi, että iltatoimiin ei kukaan enää uskaltanut lähteä yksin.  Samana kesänä paukutimme myös reidet pikkumustelmille pelaamalla yks,yks – kaks, kahta.

Koriksessa olen tutustunut parhaisiin ystäviini, joista osan olen tuntenut C-tyttöiästä lähtien. Junnuvuosista jäi myös paljon kivoja korismuistoja niin harkoista kuin matseistakin. Kovien treenien jälkeinen hyvä väsymys ja letit jäädyttävät pitkät juttutuokiot Lepuskin koulun risteyksessä, yllättävät hetket ensimmäisissä matseissa, kun vastustaja singahtaa tuulen nopeudella tekemään puoliajan jälkeen ”oman korin” – taisipa joskus omakin jengi kunnostautua samoin. Koriksessa tottui jo nuorena säännölliseen harjoitteluun, eikä liikkumisen riemua yhdessä kavereiden kanssa vieläkään voita mikään.

Koriksen peluussani oli muutaman vuoden tauko opiskelun aikana ja kahden lapsemme syntyessä. Asuessani Vantaalla pelasin kauden 1987 - 88 Pussihukissa. Heloissa aloin pelata vuonna 1992. Helat-joukkue perustettiin 1989, ja olemme pelanneet vaihtelevasti maakuntasarjassa ja III sekä IV divarissa. Koriksen lisäksi meillä on paljon muutakin yhteistä. LePyn kausijulkaisun 2009 - 2010 kuvausta lainaten:  Helojen kauteen kuuluvat monipuoliset oheistoiminnot. Kausi aloitetaan avajaisilla ja päätetään päättäjäisillä. Siihen väliin mahtuvat yleensä mm. patikointiretket, pikkujoulut, talvipäivät ja muut illanvietot. Joka kevät kokoonnumme helatorstaina koko perheen voimin ottaman mittaa omien miestemme ja nyt jo myös omien lastemme koripallotaidoista Helat & Herkkusienet -ottelussa. Kesäisin pelaamme Savonlinnassa Old Timers´ -turnauksessa.

Pidän joukkuelajeista, ja pallot olivat suosikkilelujani jo lapsena heti lukuisten nukkejen jälkeen. Pallopeleistä

koris on minulle kaikkein mieluisin. Nuorempana pelailin myös säännöllisen epäsäännöllisesti lentopalloa, pesäpalloa ja jalkapalloa. Lasten ollessa pieniä yhteinen talvilaji oli jääkiekko.

Korisharkoissa parasta on kunnon hiki, naurut hassuissa tilanteissa sekä omat ja kavereiden onnistumiset. Pidän ehkä eniten heittoharkoista ja harjoituspeleistä ja vähiten jalkojen välistä kuljettamisesta.

Nykyisin koriksen lisäksi joogaan, käyn lenkillä ja hiihdän; tänä keväänä ja kesällä olen pelannut viikoittain pesäpalloa. Koriksen pelaamista aion jatkaa Lady ja Old Lady -ikään asti ja tietysti LePyssä ja Heloissa!"