Sotavuodet

Syksyllä 1939 olivat yleisurheilijamme saavuttaneet niin hyvän kunnon, että täydellä syyllä voitiin odottaa seuraavaksi kaudeksi ainakin eräiden osalta läpimurtoa hyvään kansalliseen luokkaan. Akateemisissa mestaruuskilpailuissa saavutetut poikiemme tulokset ylittivät poikkeuksetta Pyrinnön silloiset, voimassa olleet ennätykset. Lupaavimpana pidettiin Pentti Lehmustolaa, mutta silloinen juniori Vallu Ceytsik herätti sittenkin eniten toiveita.

Talvisotamme katkaisi hyvin aloitetun urheilusyyskauden. Jäsenistömme oli siihen aikaan siksi nuorta, että vain verraten harvat joutuivat taistelulinjoille jo talvisodassa. Kuitenkin jo silloin antoivat uhrinsa isänmaalle erinomainen hiihtäjämme Eero Jorma sekä nuori Per-Erik Eriksson.

Talvisodan päätyttyä oli urheilutoiminta jokseenkin lamassa. Valle Ceytsik joutui kevättalvella 1941 Armas Valsteen valmennettavaksi voitettuaan edellisenä kesänä nuorten Suomen mestaruuden pituushypyssä tuloksella 651. Valsteen koulu teki tehtävänsä, ja huhtikuussa, sisäpikajuoksuharjoituskilpailuissa hän voitti mm. Alpo Savolaisen, edellisen kesän parhaimpiimme lukeutuneen pikajuoksijan. Ennen jatkosodan syttymistä hän ennätti - tosin harjoituksissa - katkaista satametrisensä ajassa 11,1. Jatkosotaan ennättivät jo nuoretkin pyrintöläiset mukaan. He joutuivat tai hakeutuivat melkein poikkeuksetta tulilinjoille. Heidän osuutensa taistelukentillä muodostui paljon kunniakkaamınaksi, kuin mitä se konsanaan olisi voinut olla urheilukentillä. Ensimmäisenä tuli Leppävaaran Pyrintöön surunviesti kaukaisesta Ukrainasta, ja sitten lyhyin väliajoin eri rintamiltamme 14 kertaa. Helmikuun 13 päivänä 1942 kaatui monivuotinen puheenjohtajamme kaukana vihollisen selustassa, Petrovskij jamin tuhoretkellä - eräällä kaikkein kunniakkaimmista suomalaisten kaukopartiomiesten suorituksista. Kun kaksi vuotta myöhemmin SVUL:n Helsingin piiri erotti väliaikaisesti seuramme jäsenyydestään – Pyrintö ei ollut tehnyt säännönmukaista vuosi-ilmoitusta - ei piirin silloinen puheenjohtaja Aaro Tynell voinut ottaa uskoaksecn, ettei ketään ollut ››kotona›› myös seuran asioita hoitamassa. Niin vain oli, että silloisen Pyrinnön miehet olivat sataprosenttisesti rintamilla, ja siellä olivat myös naisemme. Johtokunnastamme antoi yli puolet henkensä isänmaalle. Jatkosodan sankariluettelomme on seuraava:

PRO PATRIA 1939 - 1944

Eriksson, Per-Erik

Haapanen, Erkki

Hintsanen, Lauri

Ilmoniemi, Erkki

Jorma, Eero

Junnila, Arvo

Jansson, Birger

Kallio, Tauno

Lehmustola, Pentti

Piiroinen, Arvo

Salokangas, Antero

Seitsamo (Ceytsik), Vallu

Stålhammar, Leo

Valkonen, Olavi

Valtonen, Reino

 

Jatkosodan loppuvaiheissa oli nimenomaan erääseen sotilasyksikköön kokoontunut pyrintöläisiä enemmälti yhteen. Tämä yksikkö oli Erillinen Pataljoona 4, jonka toiminta ajoittui kaukopartiointiin vihollisen selustaan.

Juuri sen joukkoihin liityttyään kaatui muualla monet kovat kokenut Lauri Hintsanen. Kuvassa 15 nähdään vuonna 1943 ››Oskuun›› -pataljoonan sodanaikainen peitenimi - kuuluneet pyrintöläiset; Viki Marmo, ››Rankku›› Valhelm, Vladi Marmo, Pekka Olsonen ja Sven Valhelm.

Urheiluharrastus oli Oskussa suuri,ja epäilemättä saavuttivat pyrintöläisemmekin siellä hiljaisen kauden aikana erinomaisen kunnon. Varsinainen kilpailutoiminta Pyrinnön nimissä supistui kuitenkin vain Vladi Marmon osanottoon Suomen suunnistamismestaruuskilpailujen A-sarjaan vuonna 1942. Menestyksensä ei kuitenkaan ollut sen mainittavampi, kuin sijoittuminen 20 joukkoon.

Vielä mainittakoon silloisista Oskulaisista Mikko Pöllä, joka sodan päätyttyä siirtyi Porkkalan Rajavartiostoon edustaen Pyrintöä parin vuoden ajan sen jälkeen. Myös Erkki Räikkönen, myöhemmin niin innokkaasti Pyrinnön toimintaan osallistunut jäsenemme, oli Oskun sisseihin lukeutuva.