LePyn A-tyttöjen EHBT-tarina

28.8.2012


LePyn A-tytöt osallistuivat parin loukkaantumsen vuoksi vain 7 tytön joukkueella EHBT:n fun-sarjaan.

 

Ensimmäisenä on tunnustettava, että aloitin turnaustapahtumien kirjaamisen vasta, kun tytöt itsensäkin yllättäen tsemppasivat tiensä A-tyttöjen Fun-sarjan mitalipeleihin. Tästä syystä en ole kirjannut, miten pistetilanteet vaihtelivat pelien kuluessa tai kuinka monta vaparia kukin heitti sisään.

Tyttöjen pelaamista kuvaavat läpi turnauksen yrittäminen, kaiken henkilökohtaisen taitonsa käyttäminen ja joukkueena pelaaminen.

Turnaustaipaleen aloittaneessa pelissä Honkaa vastaan näytettiin, miten LePy halutessaan pelaa - ennakkoon kivikova paikallisvastus jäi kuin seisomaan ja samalla puoleen LePyn tyttöjen pistemäärästä (46–23). Hongan valmentaja esitti perjantaipähkinän valmentajana upeaa työtä tehneelle Simille: ”Kuinka kauan olet näitä valmentanut, kun ei LePy ole ikinä näin hienosti puolustanut?”. Oikea vastaus: ”semmoiset puoli tuntia…”

Lauantaiaamun vastusta ToPoLaa ei sitten minityttövuosien ollut kohdattu, mutta joukkueeseen siirtyneet muutamat espoolaispelaajat olivat hyvinkin tuttuja. Ottelu oli tasaista vääntöä, mutta päättyi LePyn kannalta harmittavaan jatkoaikatappioon 54–45 (45–45). Tytöt saivat valmentajaltaan ansaitsemansa kehut, mutta myös muistutuksen keskittymisestä juuri kyseiseen peliin ja hetkeen. Päivä jatkui kolmijoukkueisen lohkon viimeisen pelin tuloksen odottelulla ja oman aikataulun tarkentumisella. Myöhemmin päivällä ToPoLa voitti Hongan, mikä tarkoitti iltaottelua C-lohkon kakkosta, PakVia, vastaan.

Iltapelin katsomoon saatiin vanhempien lisäksi kolme entistä valmentajaa, useita A-tyttöjä ja lauma kavereita ja sukulaisia. Fyysisesti voimakasta Pakilaa vastaan lähdettiin omalla pelillä - terrierimäisellä puolustuksella ja nopealla vaihtoruletilla. Nopeat vaihdot saivat tuomarinkin kysymään valmentajalta aina pelikatkon tullen ”Vaihdatteko?”. Pelitapa toi hyvää tulosta ja LePyn johto oli parhaimmillaan viitisentoista pistettä. ToPola-pelin lopun tapaan tyttöjen ajatukset alkoivat jo harhailla tulevissa koitoksissa, mikä antoi PakVille mahdollisuuden tulla aina pisteen päähän. Erinomaiset, reilut tuomarit pitivät linjansa ja toimivat ratkaisevina hetkinä jopa ajanottajina. Kun peliaikaa oli jäljellä viisi sekuntia, pallo oli pakilalaisilla, jotka hukkasivat korintekomahdollisuutensa. LePy vei levyrin aivan oman korin alla ja piti palloa kilpikonnamaisessa otteessa vaadittavat sekunnit. Yhden pisteen voitto (52–53) ja paikan varmistuminen turnauksen mitalipeleihin purkautui pikaisena tyttömäisenä kiljahteluna, mutta sitten oli jo kiire muille areenoille katsomaan toisten sarjojen pelejä.

Välierävastustaja oli kahdella lohkovaiheen voitolla paikan saavuttanut erinomaisen urheilullisen ja koripalloilullisen näköinen, kokoinen ja oloinen kokoonpano Oulusta. LePyn tytöt esittivät upeaa hetkessä kiinni olevaa peliä ja uskallusta yrittää, mutta jäivät sunnuntain ensimmäisessä pelissä toiseksi (56–44) ja taival jatkui pronssiotteluun.

Turnauksen päättävän ottelun odottelun aikana ulkoiltiin, seurattiin pelejä niin Matinkylässä kuin muuallakin, syötiin eväitä ja taiteiltiin Simille oma ”pelipaita” kaikkien tyttöjen nimillä. Viimeisen pelin vastustajaksi tuli lauantailta tuttu ToPoLa, jota vastaan tytöillä ei ollut kuin voitettavaa. Neljässä edellisessä pelissä hyviksi havaitut peli- ja peluutustavat toimivat tässäkin ottelussa, ja paikoin rikkonaisen ja kuumahkon ottelun päätteeksi (63–44) pronssimitalit pujotettiin LePyn A-tyttöjen kaulaan.

Paikalla pyörineenä sain ihanan mahdollisuuden kuulla tyttöjen ajatuksia milloin mistäkin. Simi valmentajana sai tyttöjen varauksettoman hyväksynnän ja ihailun. Hänet koettiin reiluna ja tasapuolisena, asioista aina hyvää löytävänä, taitavasti ohjausta tarjoavana, mutta riittävän vaativana, että oli vain pakko tehdä kaikkensa. Myös muiden joukkueiden valmentajat kehuivat, miten seitsemästä tytöstä saa irti sellaisen taistelun ja omien kykyjen ja osaamisen hyödyntämisen.

Linda, Elisa, Ida, Inka, Laura, Ella ja Vilma - ainoa miinus tässä turnauksessa oli se, ettei pelejä ollut seitsemää, jotta teidät kaikki olisi voinut palkita tsemppareina! Kiitos teille ja Simille!

Mia