JBT 2013

JBT-Turnaus on perinteisesti ollut 00-poikien kauden päätösretki Turkuun. Tällä kertaa lähdettiin hieman uudistuneella joukkueella P99-00 Fun -sarjaan.

Matkakassaan oli kerätty rahat LePy-lehden mainosmyynnillä, jonka ansiosta valmentajalle saatiin hotelli ja pojille pikkubussi viikonlopun ajaksi. Bussi osoittautuikin käteväksi liikkumismuodoksi Turussa, kun majoitukset, ruokailut ja pelit olivat kaikki eri paikoissa, tosin kaikki kuitenkin ”samal puol jokkee”. Koska turnauksessa 00-pojilla oli kaikki pöytäkirjan sallimat 12 pelaajaa, tarvittiin siirtymisiin myös toinen auto ja kuljettaja. Näillä kahdella kulkupelillä matka sujui hyvin, ja linja-autossa oli tunnelmaa, välillä vähän liikaakin...

Turnausmenestys ei ollut edellisen vuoden tasoinen, mutta pelien välissä ja majoituksissa hauskaa piisasi niin paljon, että kouluvalvojan täytyi käydä illalla majoitusluokan ovella muistuttamassa äänentason madaltamisesta. Itse otteluihin oman vaikeutensa toi se, että järjestäjä oli joutunut yhdistämään Fun -sarjaan myös kilpasarjan joukkueita. Kun tähän vielä lisätään se, että sarja oli tarkoitettu 99/00-pojille ja meidän joukkueemme koostui 00/01-pojista, oli meidän kolmosdivarin pelaajilla kohtalaisia vaikeuksia taistella jopa kaksi vuotta vanhempia I divarin pelaajia vastaan. Mainittakoon, että nämä meidän lohkon vastustajat voittivat kultaa ja pronssia. Urheasti taistellen yritimme miesvartiointia ja välillä paikkapuolustusta, mutta kaveri oli aina vähän kovempi ja nopeampi. Ei nyt voi ihan sanoa, että tukka lähti päästä siinä vauhdissa, mutta ei se varmaan kaukanakaan ollut.

Paluumatkalle päästiin ilman loukkaantumisia ja varmasti monta kokemusta rikkaampina. Jälleen kerran yksi turnaus kasvatti poikia enemmän kuin koko muu kevät yhteensä!

Saara Myllymäki johdatti 00-tytöt viimeistä kertaa turnaukseen Turkuun:

Matka starttasi yhteisellä tilausbussilla Leppävaaran hallilta. Kyytiin nousi neljä joukkuetta ja bussissa laulettiin, höpötettiin ja syötiin eväitä. Turkulaiset olivat rakentaneet meille kevyen logistisen pähkinän, jossa peli-, majoitus- ja ruokailukoulut olivat kaikki 7 kilometrin päässä toisistaan. Valmentaja oli yksin kahden joukkueen kanssa, mutta onneksi mukana olivat pelastavat äitienkelit Jaana ja Haije.

Loukkaantumisilta ei vältytty tälläkään kertaa. Jo torstain valmistavissa treeneissä pamahti yksi nilkka, jolla kuitenkin lauantaina jo pelattiin. Perjantaina hajosi seuraava nilkka, ja pulpettien kannossa yksi sormi sai viimeisen silauksen. Harmiksemme kaikki salamat iskivät taas samaan paikkaan eli kilpajoukkueeseen, jonka tekemisessä loukkaantuminen näkyi etenkin perjantai-illan TuRi-pelissä. Tuo peli oli joukkueen ainoa tappio (3 pisteellä), ja pelien mentyä tiukasti ristiin se tarkoitti meille paikkaa pronssiottelussa. Harmiksemme TuRi pelasi jatkomatseissa ilman pelaajaa, joka meitä vastaan teki melko paljon pisteitä. Myös fun-sarjassa Annika vielä toipui nilkkavammasta, mutta pystyi siitä huolimatta kantamaan kortensa kekoon ja puolustamaan vastustajan ykköspelaajat kumoon.

Fun-sarjassa aloitettiin kori-ilotteluilla TuRin ja HyPon kakkosjengejä vastaan, mutta lauantai-iltapäivällä saatiin kylmää kyytiä. Valmentaja kuvitteli vastaan tulevan saman FoAn, joka vuosi takaperin kohdattiin Perniössä. Vastassa olikin pääosin 98-ja 99-syntyneitä tyttöjä, jotka fyysisellä ylivoimalla ja nopeudella veivät meitä kentällä. Sama meno jatkui VaaSaa ja TikSiä vastaan. Salamaa vastaan pysyttiin melko hyvin tahdissa, vaikka tuokin joukkue oli vuotta vanhempia. Sunnuntaina TikSin nopeus ja rutiini olivat kuitenkin myrkkyä meille. TikSin joukkueessa pelasi tyttöjä, jotka ovat vuoden aikana tahkonneet 99:en ykkösdivaria ja osa varmasti myös SM-sarjaa, joten oppia saatiin taas.

Sunnuntaina molemmille jengeille oli pedattu paikka pronssimatsiin. Funissa se oli samaista Forssaa vastaan; kilpasarjassa kohdattiin Porvoon Tarmo, jota vastaan oli pelattu samana aamuna lohko-ottelu. Forssaa vastaan ensimmäiset kolme minuuttia menivät ilman koreja LePyn tyttöjen taistellessa loistavasti. Forssan avattua pistetilin heitä oli kuitenkin vaikea pysäyttää. Träppien purkaminen oli meille iso pähkinä purtavaksi ja siitä jääkin tytöille opiskeltavaa. Loistavaa taistelua esittänyt joukkue pelasi matsin loppuun asti, vaikka peli oli hyvin vastustajan hallussa.

Kilpasarjassa Porvoo säästeli parhaita pelaajiaan aamulla. Iltapäivällä tuli erilaista peliä, kun kentällä nähtiin todella hyvin heittäviä tarmolaisia, joiden paikkapuolustus oli meille hidaste, onneksi ei kuitenkaan este. Toisen erän alkuun saatiin hyvä vaihde päälle ja vastustajan pakka alkoi hajota. Viimeinen niitti Porvoon arkkuun oli yhden tarmolaisen oma kori, jota valmentajakaan ei heti käsittänyt. Siitä alkoi LePyn yliote ja loppupelin kestänyt hurmos, sinettinä 0,7 sekuntia ennen loppua puolesta kentästä lähtenyt Taran heitto, joka upposi sukkana koriin, jonka jälkeen taululla olivat lukemat 56-27. Koko turnauksen voitti lopulta selkeästi HyPo, jonka alkusarjassa voitimme jatkoajalla.

Peli päätyi pronssimitalien jakoon, minkä jälkeen oli aika pitää viimeinen pukkaripalaveri. Eihän siitä mitään tullutkaan, muuta kuin yhteistä itkua ja loputonta halailua.

LePyn 01-tytöt osallistuivat kahdella joukkueella JBT-turnaukseen. Kotiin tuotiin molemmista sarjoista pronssimitalit!

Kohti Turkua lähdettiin 00-tyttöjen kanssa bussilla jo aikaisin iltapäivästä, sillä ensimmäiset pelit pelattiin klo 16.15 alkaen. Bussissa laulettiin ja naurettiin, mutta valmentajien huolista huolimatta Turkuun tullessa oltiin jo lähes täydessä iskussa, valmiina pelaamaan kovaa. Fun-sarjan joukkue aloitti pelirupeamansa paikallisia vuotta nuorempia tyttöjä vastaan, jotka olivat tuttuja jo Perniöstä. Ei niin reilu, mutta silti selkeä voitto oranssipaidoille. Illalla kilpasarjassa olivat vastassa KaU:n paljon pidemmät ja vahvemmat pelaajat. Me olimme kuitenkin taitavampia ja nopeampia, joten selvä voitto meille.

Seuraavana päivänä pelattiin yhteensä kuusi peliä. Fun voitti näistä jokaisen nousten näin ollen neljän parhaan joukkoon (yhteensä 13 joukkuetta). Erityisesti viimeisessä pelissä Honkaa vastaan näytettiin todellista taistelutahtoa ja henkistä lujuutta, kun viimeisillä minuuteilla nousimme takaa-ajoasemasta 3 pisteen voittoon. Kilpasarjan tiukat pelit eivät päättyneet näin hyvin, sillä hukkasimme selkeän johtomme OrJyä vastaan, ja Korikobrille hävisimme todella surkean alun ansiosta pisteellä. Paljon kertoo se, että Korikobria vastaan olimme puoliajalla 12 pinnaa tappiolla, mutta kun aloimme pelata omalla tasollamme, peli oli kolmessa minuutissa tasan. Hermostuneisuus näkyi kuitenkin loppuminuuteilla, ja Korikobrat veivät voiton ansaitusti. Päivä oli todella pitkä ja raskas, pelejä pelattiin aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Kovin suurta valitusta ei siis tullut siitä, ettei diskoon tällä kertaa päästy. Ilta sujui varmasti monen mielestä diskoa mukavammin: totuutta ja tehtävää pelaten sekä iltapalaa syöden.

Sunnuntaiaamuna pelit alkoivat vasta 11.20, joten saimme aamulla rauhassa pakata, tehdä tarvittavat sotamaalaukset sekä kuvata kannustushuudon. Funin välieräpelissä taisteltiin hyvin, mutta PuHulaiset olivat yksinkertaisesti parempia.

Ennen kilpasarjan peliä järjestäjä oli jo jakamassa pronssimitaleja, kun allekirjoittanut meni keskeyttämään. Turkulaiset olivat automaattisesti olettaneet meidän olevan neljänsiä, vaikka voitolla viimeisestä pelistä jopa kakkossija oli vielä mahdollinen. Koska sarjassamme oli vain kuusi joukkuetta, ei mitalipelejä pelattu, vaan järjestys määräytyi suoraan ”sarjapelien” perusteella. Kilvan peli Honka 02 –joukkuetta vastaan näytti ensimmäisellä puoliajalla hyvältä, ja johdimme jopa 15 pistettä. Jälleen kerran tahti kuitenkin muuttui, ja aikaan saatiin kunnon trilleri, joka ratkesi vasta viime sekunneilla, ja voitimme pisteellä. Positiivista tässä oli, että tällä kertaa kestimme paineet ja onnistuimme voittamaan tiukan ottelun – toisin kuin niin monesti tällä kaudella. Hopeamitalit menivät honkalaisille, sillä keskinäiset ottelut olivat ristissä, ja meillä korisuhde huonompi kuin Hongalla. Järjestäjille opetettiin hieman korisuhteiden laskemista, ja lopulta he uskoivat, että pronssimitalit kuuluvat Korikobrien sijasta meille.

Funin pronssipeli oli todella tasainen, ja kilpajoukkueen loistavan kannustuksen ansiosta tunnelma oli katossa. FoA:n taitavin tyttö saatiin lopulta kuriin ja viiden virheen myötä suihkuun, mikä takasi meille 7 pisteen voittoon. Riemulla ei ollut rajoja, kun myös toinen joukkue sai pronssiset mitalit kaulaansa. Erityisesti fun-sarjassa pelanneet tytöt vahvistuksenaan kaksi 2002 syntynyttä näyttivät koko viikonlopun ajan, kuinka paljon ovat kevään aikana kehittyneet pelitaidollisesti, mutta ennen kaikkea henkisesti. Harmituksen tuoma itku ja naaman mutristelu olivat muuttuneet raivokkaaksi taistelutahdoksi ja uskallukseksi ottaa vastuuta tiukoissa tilanteissa, ja tällä kertaa tämä myös palkittiin. Koko viikonlopun aikana oli mahtava huomata, kuinka loistava joukkuehenki meillä vallitsee ja kuinka helppoa nuorempien vahvistusten on päästä joukkueeseen mukaan.

Tytöt 2004 kävi ensimmäisessä matkaturnauksessaan Turussa, ja kivaa oli!

Turun viikonlopun odottelu sujui suuressa jännityksessä: sekä tytöt että turnauksen käytännön järkkääjät Minna ja Tuija olivat pappia kyydissä ensimmäistä kertaa. Varustelistan pohja ja monta muuta vinkkiä kaivettiin varttuneempien LePy-jengien menneiden turnausten vanhoista Nimenhuuto-viesteistä, kiitos vaikkapa T02:sten Seppälän Petrille! Varoitusta yön pimeydessä narisevista kumipatjoista emme kylläkään ottaneet riittävän tosissamme...

Etukäteen jännitettiin lähinnä sitä, miten tokaluokkalaisten tyttöjen yhteinen yö poissa kotoa tulisi sujumaan - koti-ikäväfiiliksen kun tiedetään olevan tarttuvaista sorttia. Mutta huoli oli turha: kunhan viimeisetkin pääsivät uneen noin klo 23.15, niin tytöt malttoivat posottaa lähes keskeytyksettä kuuteen asti. Eikä kenenkään silmissä näkynyt vähääkään haikeutta.

Turnauksessa päästiin pelaamaan neljä peliä tuttuja pääkaupunkiseudun joukkueita vastaan. Varsinkin lauantain matseissa LePyn tytöt näyttivät tiikerin otteita: riuhtoivat kiistapalloja ja purjehtivat kuljettaen läpi hölmistyneen puolustuksen. T04:n varmasti kaikkien aikojen paras peli oli se lauantain ensimmäinen, joka hävittiin vain niukasti 4:llä korilla lopulta koko oman kilpasarjan hopeamitaleille päätyneelle joukkueelle (HNMKY white). Vastassa oli muitakin kovia joukkueita, joten jengimme hienoista esityksistä huolimatta kärsimme peleissä tappiot. Saimme jopa vastustajien vanhemmilta palautetta siitä, kuinka paljon tyttöjen peli oli talven aikana kehittynyt.

Lauantai-illan ja sunnuntaiaamun pelien välillä oli tasan 13 tuntia, joten sunnuntaina alkoi jo turnausväsymys painaa jaloissa. Etenkin aamun pelissä tsemppi oli vielä kova, mutta molemmat sunnuntain pelit päättyivät selkeisiin tappioihin. Kyllähän se vähän mieltä masensi, ettei yhtäkään voittoa tullut vaikka yritys oli niin kova, mutta peliesitykset olivat todella hienoja ja tunnelma hyvä, joten tappioista toivuttiin nopeasti, ja katseet suunnataankin nyt elokuun EHBT-turnaukseen.

Turnauksessa ei järjestäjien puolelta yllättäen jaettukaan tsempparipalkintoa. Ihana Ella-valmentaja kuitenkin ymmärsi palkinnon tärkeyden tytöille ja kaivoi omasta eväslaukustaan herkut kunkin pelin tsempparille. Jengimme sai kevään mittaan rinkiin myös toisen valmentajan, Hempan. Ja etenkin Turussa oli nähtävissä, mikä stara Hempasta on tytöille tullut: kun hotellissa yöpynyttä Hemppaa tiedettiin odottaa majoituskoululle, ei tytöille ollut mikään ongelma vartoa varttia rappukäytävässä että saisi olla eka joka Hempan näkee. Mimma kesti esimerkillisesti siippansa suuren suosion.

Turnauksen lopussa kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tätä lisää. Tytöt oppivat tuntemaan toisiaan ja joukkueen aikuisia ja hitsautuivat yhteen joukkueena. Kysyttäessä mikä turnauksessa oli parasta, 8-vuotiaan Essin ei tarvinnut hetkeäkään epäröidä. ”PELAAMINEN!” tuli vastaus viipymättä. Turkuun matkanneista vanhemmista saatiin mahtava kannustusjoukko tyttöjen matseihin. ”Kädet ylös”, ”näe pallo” ja ”me hyökätään” –iskulauseet raikuivatkin tasaiseen tahtiin asiantuntevasta katsomosta. Totesimme myös, että joka joukkueella kiertävät aika samansisältöiset loppuhuudot ja äidyimme keksimään uusia. Mieleenpainuvin oli ehkä ”Tulos oli syvältä, mut äidit näytti hyvältä!”

Klikkaamalla kuvia saat kuvat suuremmiksi.