LePyn C/99 Tytöt Göteborg Basketball Festivalissa

21.5.2013




Myös T99 osallistui Göteborgin turnaukseen ja sijoittui hienosti neljän parhaan joukkoon.

 

Matkalle lähdettiin keskiviikkona 8.5.2013 iltapäivällä lämpimässä säässä Finnairin koneella. Göteborgia lähestyttäessä säätila muuttui melkoisen sateiseksi, ja ensimmäinen jännityksen hetkikin saatiin lentomatkalla: koneemme joutui keskeyttämään laskun melko myöhäisessä vaiheessa, sillä lentokentällä oli aivan tolkuton sade. No pääsimme katselemaan Ruotsin länsirannikon saaristoa yläilmoista, ja lopulta laskeutuminenkin meni hyvin ja tasaisesti.

Hotellimme oli Scandic Crown aivan keskustassa noin 500 metrin päässä Nordstad-kauppakeskuksesta ja rautatieasemaa. Göteborg Basketball Festival on 35 vuotta vanha turnaus, ja viime vuosikymmenellä se kärsi hieman majoitusmaineestaan. Koulujen majoitukset eivät kuulemma olleet kovin siistit tai edes toimivat. Tämän vuoksi valitsimme turnausorganisaation suosituksesta Scandic-hotellin, jossa majoittuminen 3 tai 4 hengen huoneissa oli melko edullistakin, toimihan Scandic-hotelliketju yhtenä sponsorina. Näin oli tehnyt moni muukin, ja turnauksen noin 300 joukkueen pelaajilla saimmekin sopivasti kymmenet Göteborgin hotellit aivan täyteen innokkaita ja uteliaita koripallonuoria. Ja meno oli sen mukaista. Olo oli kuin Cinderella-simulaattorissa, ja ylpeänä voimme todeta, että Suomen nuoret olivat niitä rauhallisimpia ja kohteliaimpia. Scandic tarjosi hyvän aamiaisen, eikä notkuvia pöytiä saatu syötyä tyhjiksi, vaikka aamiaisella oli 200 nälkäistä nuorta koripalloilijaa.

Ruotsin investointi urheiluun näkyi siinä, että Göteborgin keskusta oli täynnä urheilupaikkoja alkaen kahdesta eri Ullevi Stadionista, ja koripalloareenat olivat todella isoja. Leppävaaran urheiluhallin kokoisia kenttiä oli 3 vierekkäin samassa kompleksissa, ja kilometrin päässä oli toinen vastaavaa. Kävimme ”pitkällä” pelimatkalla aina Frölundassa saakka Gothia Areenalla. Areena tosin paljastui Honka-hallin esikuvaksi mutta huonommalla paikalla eli savisten nurmikoiden ja moottoriteiden keskellä, mutta salit olivat hyvät. Ainoastaan pelikentän muovimateriaalin olisi suonut olevan parempi, ja se olikin selvästi tehty käsipalloa varten.

Turnausjärjestäjille pitää antaa tunnustusta siitä, että joukkueet oli kyllä arvioitu onnistuneesti. Turnauksen 5 parasta joukkuetta tulivat kaikki eri lohkoista. Ensimmäiset pelit sopivat LePy Diesel -tyyppiselle turnauskäynnistymiselle oikein hyvin, sillä ne olivat enemmän koripallokerho- kuin kilpailutoimintaa. Mukavasti pelit kovenivat koko ajan, mutta meidän reippaat tytöt tulivat alkusarjasta ulos puhtaalla pelillä ja pisteillä 149-29; näistä 3 pelistä yksi oli jopa ”tiukahko”. Turnauksen pelit olivat lyhyet eli 2 kertaa 15 min suoraa paitsi lopussa 2 min tehokasta peliaikaa. Normaalilla peliajalla alkusarjan pelit olisivat varmaan päättyneet tilanteeseen 110-6. Alkusarjan yhdessä pelissä puoliaikatilanteen ollessa 32-0 joutui Jussi hieman jarruttamaan joukkuetta, sillä tavoitteenamme ei ollut Ruotsin tyttökoripalloharrastajamäärän pienentäminen ;-). Toisessa pelissä yksi puoliaika harjoiteltiin puolen kentän paikkaprässiä, eikä sitä muuten ole harjoiteltu kertaakaan aikaisemmin Suomessa.

Helpon alkulohkon jälkeen LePy oli 16 parhaan joukossa 36 joukkueesta. Ensimmäinen pudotuspelivastustaja oli Alvik, joka jäi jalkoihin melko tuskaisen alun jälkeen lopulta melko helposti. Lopputulos 25-19 tuntui tiukalta, mutta toinen puoliaika oli joukkueemme vahvaa nousua pienestä tappioasemasta. Turnauksen kerrasta poikki -mallin mukaisesti jatkoimme 8 parhaan joukossa tanskalasta Team Aarhusia vastaan. Edellisen pelin hyvän vireen jatkuessa pelasimme turnauksen parhaan ottelun. Kun suoraa peliaikaa oli jäljellä noin 8 minuuttia, olimme 5 pistettä jäljessä, mutta sitten alkoi tyttöjen ”sarvet päähän” -show. Piste pisteeltä ja todella kovassa ja fyysisessä pelissä kirimme ottelua kiinni piste per minuutti. Tasatilanteessa jatkoajalle, ja vanhemmatkin olivat ihan puhki kannustamisesta. Jatkoaika päättyi 22-21 johtoasemaan mutta aivan lopussa noin 5 sekuntia ennen loppua tuomarit puhalsivat ”kevyehkösti” Hannalle viidennen virheen ja Hanna ulos. Tästä seurasi kaksi vapaaheittoa, ja pelikellokin juoksi loppuun. Jussi komensi pelaajat vaihtopenkille ja tytöt aloittivat juhlat. Team Aarhusin tyttö sai heittää kaksi vapaaheittoansa, mutta ruotsalaisen tavan mukaan (ainoa hieman outo tapa) möykkäsimme penkillä ja katsomossa niin rajusti että kummatkin heitot menivät ohi. Melkoisessa riemussa jatkoille 4 parhaan joukkoon!

Seuraavana aamuna välierissä vastaan astui tukholmalainen Blackeberg. Iso 76 juniorijoukkueen seura on yksi Ruotsin mahtiseuroja. Pelasimme hyvän ja taistelevan pelin LePyn A-tyttöjoukkueen vahvassa kannustuksessa. Peli oli oikeastaan tasainen noin 25 ensimmäistä suoraa peliminuuttia, mutta viimeisten 5 minuutin aikana emme yksinkertaisesti enää jaksaneet Blackebergin vauhdissa. Lopussa yritimme rikkoa, sillä Blackebergin vapaaheittotaidot olivat oikeastaan heikot. Blackeberg ei saanut kuin joka toisen vapaaheiton sisään, mutta toisaalta meidän kolmosrulettitakaa-ajomme oli vielä heikompaa. Laulukuoroon hyvästä pelistä huolimatta tuloksella 18-28. Korierojen perusteella LePy 3. sijalle ja Skuru IK neljänneksi, finaaleihin meidän Blackeberg ja Fryshuset eli Ruotsin parhaimmisto ja Scanian kävijät.

Tytöille elämys oli tietysti myös se, että pelasimme täysin tuntemattomia ruotsalais- ja tanskalaisjoukkueita vastaan, ja joukkueissa oli edustettuna kaikki mantereet ja etniset taustat. Pääsimme esimerkiksi näkemään ehkä maailman nopeimman kiinalaistaustaisen takamiestytön. Tyttö juoksee melko varmasti takaperin yhtä lujaa kuin meidän tytöt etuperin ;-) ja pallonkin kanssa hän seilasi sujuvasti coast-to-coast -tyylisesti kentällä pyörittäen 9 muuta tyttöä pökerryksiin. Siis samaan rulettiin sekosivat sekä vastustajat että omat tytöt, mutta 135 cm:n pituudella ei enää C-junioreissa kannata ajaa korin alle.

Toinen merkille pantava piirre oli ruotsalaisten pelien iloisuus. Aina käteltiin, aina kannustettiin kumpaakin osapuolta katsomossa. Loukkaantuneet pelaajat taputettiin vaihtoon ja käteltiin kaikkien pelaajien toimesta ottelun jälkeen. Tosin loppuottelussa olikin sitten hieman ”tiukempi” fiilis. Meidän tytöt keräsivät merkittävästi kannatusta ei-ruotsalaisilta ja tietysti Ruotsin C- tai B-poikien liehulettihymypojilta. Matkasta selvittiin ilman merkittäviä kommelluksia ehjinä mutta väsyneinä kotiin. Reppuun jäi iso pinkka uusia kokemuksia, helppoja mutta myös tiukkoja pelejä ja monille kokemukset uudesta kaupungista.

Ensi vuonna uudestaan ja jälleen hieman pitemmälle!

Harri Wihuri